Huomenta

Sunnuntaiaamut on parhaita. Silloin sitä vaan löhöilee, rentoutuu ja juo kahvia pitkään. Ei tarvitse olla juoksemassa mihinkään, hoitamassa mitään asioita. Näistä etenkin pidän sunnuntaissa:

• Sunnuntaisin kaupat eivät ole auki, ainakaan heti aamusta. Ei siis voi lähteä kaupungille täydellinen tekosyy olla tekemättä mitään
• Sunnuntai päivisin televisio on täynnä hömppää, komedioita ja kaikkea ihanan turhaa ohjelmaa
• Perjantai ja lauantai menevät kuin sumussa, koska aina on jotain tekemistä, suunnittelua ja laittautumista näiden vuoksi. Sunnuntai menee ihanan rauhassa.
• Voin olla rennoissa kotivaatteissa koko päivän, ahh. 
• On aikaa tehdä mitä vain haluan. Lenkkeillä Monan kanssa, postailla, tehdä söpön juustolautasen ja ottaa lasillisen Pepsi-Maxia ja katsoa elokuvaa. Tai vaikka käydä salilla, sillä hankin juuri elämäni ensimmäisen kuntosalikortin! 

Tämä aamu tosin on ollut vähän hektisempi, mutta vain hiukan. Pojat päätti lähteä meidän kotilammelle katsomaan sorsia, ja kyllähän sieltä saalista tuli. Tämä onkin todella hyvä, sillä meillä on juuri kotona kasvamassa tuleva noutaja, jonka pitäisi jo välillä kannella sorsaa ympäriinsä tottuakseen tähän. Kengät, sukat, vaatteet ja oikeastaan mitkä tahansa mitkä irtoaa ja on kevyitä kantaa ovatkin olleet pennun saapumisesta asti vaaravyöhykkeellä. Onneksi se kuitenkin vain kantelee tavaroita, ei järsi. 

Nyt me rentoudutaan Lissun kanssa sunnuntaiaamu tyyliin. Siis sen chihuahuan. Se on oikea kainalokoira, mielellään laiskottelee meikäläisen kanssa sohvalla. Tämä biisi on soinut nyt tässä repeatilla, ihanaa musiikkia mielestäni. Tässä se nyt linkkinä teillekin, enjoy! 

Vähän kuvatonta postausta välillä, palaillaan! -Laura

Syksyn haasteet selätetty

... Tai ainakin ne pahimmat niistä, nimittäin ylioppilaskirjoitukset part syksy. Nyt sitten vaan odottamaan YTL:n tarkistamia tuloksia ja homma tältä erää paketissa. Stressiähän nää aiheutti melkosen paljo, joten pieni loma arjen keskellä oli jo paikallaan.

Kuva huoneen ikkunasta

Kuva korkeimmasta kerroksesta

Viime viikonloppuna kerättiin poikakaverin kanssa kimpsut ja kampsut kasaan, joita otin ylipakkaajana tottakai aivan liikaa mukaan, ja otettiin suunnaksi Vantaa. Kylpyläloman tarkoituksena oli viettää ihan vain rento viikonloppu kahdestaan - ja se me kanssa saatiin. Oikeastaan me vain löhöiltiin, rentouduttiin, syötiin ja nukuttiin hyvin koko viikonloppu. Ihanaa, pitäisi varmaan käydä useammin.

Jotain pientä loman kunniaksi

Tykkäsin hotellista ja kylpyläpuolikin oli ihan ok - ehkä se vaikutti, että meikäläiset alle 20 vuotiaina ei päästy vähän varttuneemmille tarkoitetulle kylpyläosastolle vaan polskuttelimme keski-iältään 5 vuotiaiden seurassa. Lauantai, keskipäivä ja kylpylä = aika paljon pikkuväkeä. No, ei kuitenkaan annettu asian vaivata liikaa. Kyllä siellä poreammeessa istui vaikka ympärillä kävikin kova hulina.

Taustalla se toinen lomailija, ja ei muuten ollut kummoinen siideri

Mieluinen juttu Fit:issä, kannattaa tsekata!

Aamupala oli mielestäni hyvä, oli jos jonkinnäköistä herkkua. Plussaa oli myös se, että olemme molemmat aamuvirkkuja niin selvittiin aamupalaruuhkilta. Oikeastaan olimme molempina aamuina jo seitsemän jälkeen hereillä, mutta toisaalta kävimmekin melko ajoissa nukkumaan. Tarkoitushan oli ladata akkuja - ei kuluttaa niitä. Ihana viikonloppu kyllä oli, ei tullut kameraakaan kaivettua laukusta turhan usein.. Ehkä joskus on vaan hyvä ottaa vähän aikaa rentoutumiseen ja jättää muut hössötykset hetkeksi sivuun. Suosittelen kyllä lämpimästi, niin hotellia, kuin koko ideaa ottaa sitä aikaa ihan vain rentoutumiseen. Kyllä sitä taas jaksaa.

Tälläista tällä kertaa, palaillaan aivan pian uusien juttujen parissa! -Laura

koirapäivä

Eilen oli koirapäivä, monellakin eri tapaa. Voi että, miten tykkäänkään koirapäivistä. Aamulla oman klainin kanssa laatuaikaa lue: laatuaikaa minulle, kauhuaikaa Monalle,ja sitten illasta chihun kanssa. Nyt kun on ollut taas blogitaukoa, niin voinkin kertoa, että Liisan kanssa menee vieläkin hyvin. Aika mahtava pakkaus.

Mona, Napoleon

Kerroinhan teille, miten olimme ilmoittaneet klaini tytöt näyttelyihin? Yksi näistä näyttelyistä oli juuri eilen Mäntyharjulla. Kuitenkin molemmat näyttelyyn ilmoitetuista tytöistä olivat juuri muutamia päiviä ennen päättäneet vaihtaa karvansa. Voi miten kiva. Elliä ei edes kehdattu viedä - se oli niin karmean näköinen. Mona nyt oli vielä ihan siedettävässä kunnossa, joten se löysikin tiensä elämänsä ensimmäisiin näyttelyihin.

Liisa, Mona

Kuvia näyttelyistä minulla ei ikävä kyllä ole, hajamielinen kun olen. Ei se oikeastaan haittaa, tuossa kunnossa Monassa olisikaan ollut mitään kuvattavaa otetaan ne kuvalliset muistot sitten jostain muualta, ja mielellään pörröisemmässä kunnossa. Tämähän oli meikäläisenkin ensimmäinen näyttelykokemus pitkään aikaan. Moneen vuoteen ole tullut edes käytyä, mutta kyllä se vain on ihan pirun mukavaa seurailla eri koiria, koiranomistajia ja muutenkin paikan menoa. Siinä on sitä jotain!

Mona, Teppo

Monalla meni ihan hyvin, kun alkukankeuden jälkeen päästiin käyntiin. Kyllähän tuolla tytöllä on vähän tapana tiristä, suomennoksena murista, ensinäkemältä koirakamuille. Hyökkäyshän on paras puolustus? Oli se kuitenkin mukava nähdä miten tyttö silminnähden rentoutui loppua kohden, ja jopa käyttäytyi kehässä oikein hyvin. Niin hyvin, kuin ensikertalaiselta voi olettaa. Meikäläinen tais siinä suhteessa olla se mokailija, en tiennyt yhtään mitä tehdä! No, pikkuvikoja. 

Mona, Napoleon, Liisa

Suurta näyttelymenestystä ei Monan kanssa koettu, mutta kokemuksena sitäkin enemmän. Kokemusta saikin niin koira, kuin omistajakin. Täytyy kyllä kehaista, että reipas tyttö oli mukana. Siellä se mennä tepotteli meidän mukana vaikka ihan ihka ensimmäinen kerta oli. Eikä jossain vaiheessa enää edes välittänyt muista koirista, hyvä Mona!

Martta, Liisa

Illalla sitten lähdimme uudelle laavulle, ja olihan se lapsoset otettava mukaan! Käytiin pienellä metsäretkellä ja ei se Liisa kyllä helposti kakkoseks jää siellä kulkemiselle. Mitä nyt vähän suuret kannot häiritsee temuamista, mutta niistä selvittiin pienellä avustuksella ja aivotyöllä oikein näki miten pienen aivot raksutti, kuinka tästä päästään yli, ali tai ympäri. Kyllä sitä sitten nukuttikin, kun päivän liikuntaretki oli tehty. Sen jälkeen oli hyvä lötkötellä sylissä nuotion valossa.

Kuvat eivät ole laadultaan huippuja ja ovat melko pitkältäkin aikaväliltä. Osa kuvista löytyy jo Instagramista nimimerkin alta llalaura.

Tällaisista koiramaisista tunnelmista kirjoittelen tänään- palaillaan taas! - Laura