Värien harmoniaa

Tänään oli keilaus-buffa-biletyspäivä. Siskolle ja tämän kavereille lähinnä, sillä pienen pieni siskoni täyttää huomenna 13 vuotta. Olimme poikaystäväni kanssa näille kahdeksalle tytölle kuskina, ja keilasimme ja söimme itsekin. Tältä minä näytin tänään. Aika samalta kuin niin monena muunakin päivänä, mutta tulipahan kuva otettua.

En edes tajunnut tästä kukasta kuvaa ottaessani, että samoissa värisävyissä liikutaan. Aivan kuten olisin jotenkin miettinyt tämän kokonaisuuden. No, totuus on, että en ole (niin ihanan suunnitelmalliselta kuin se kuulostaisikin). Lila paitani on yksi Ruotsista ostamistani. Åhlensista, mistäs muualtakaan. Ihastuin sen väriin ja siihen miten huoleton se on laittaa ja yhdistellä tavallisiin housuihin. Neuleen, bleiserin tai jakun kanssa siihen saakin sitten lähes minkänäköistä viimeistelyä tahansa. Rentoa, asiallisen rentoa tai hyvin asiallista.

 Nykyään minulla on aina hiukset kiinni. Oikeastaan se johtuu tuosta kahvilatyöstä. Joka aamu kun hiukset kietaisee ponnarille niin en sitten sen kanssa jaksa enää iltapäivästä säätää. Elämän pieniä iloja siis sekin, että saa olla hiukset aivan avoinna. Ahh, ehkä osaan arvostaa sitä koulun alkaessa tasan sen muutaman päivän ja turvaudun sitten taas hätäponnariin. On se kuitenkin vaan niin helppoa saada hiukset näyttämään suht siisteiltä suht nopeasti.

- Laura

Parrasvaloissa: Elli

Tarkoituksena ei ollut korostaa tätä yhtä meidän kaunokaisista, mutta Ellistä harvoin tulee näin monia onnistuneita otoksia (osin ehkä johtuen siitä, että kuvatessani kameranlinssi lähes automaattisesti vääntäytyy oman koirani, Monan suuntaan. Äiti onkin sitten tasapuolisempi.) Elli on klainiksi hieman pienehkö, eikä myöskään kovin pippurinen. Paketissa löytyy paljon roppakaupalla miellyttämishalua, mutta silti tietynlaista omapäisyyttä. Vaikka sitä ei kyllä huomaakaan tytön tehdessä piruetteja makkarapalan perästä (makkarapalahan on maailman ihanin asia.. tai leipäpala.. tai mikä vain minkä voi syödä.).

Ellillä on tällähetkellä hyvä karva. Onneksi, sillä nyt on muutamat näyttelyt suunnitteilla. Emme paljon ole näiden meidän tyttöjen kanssa käyneet näyttelyissä, eipä nuo tosin hirveästi siellä menestyisikään. Paitsi ehkä Elli. Ellillä voisi vaikka sujuakin. Edesmenneen poika klainimme kanssa kävimme jonkin verran (mitä nyt muutamissa, mutta hyvin niissä meni) näyttelyissä. Sulollekin tulen vielä omistamaan oman postauksensa. Sen se on ansainnut. Miun kultapoika.

Kleinspitz on ihana rotu. En voi kun suositella. Toisaalta sitä haluaa tutustua uusiin, mutta meillä on siinämielessä käynyt aivan upea tuuri, että kaikki klainimme ovat olleet upeita persoonia. On ilo nähdä, miten persoonat kasvavat, muovautuvat ja muuttuvat vuosien varrella. Esimerkiksi Elli selkeästi pehmeni pentujen myötä (joista yksi on, kukas muukaan kuin oma ihana kasvatti Mona!). Elli ei ollut koskaan hyvä koiraemo. Toisin kuin Lilla. Lilla hoitaisi jopa toisten rotuisten eläinten pennut. Aivan varmasti. Ettei menisi ihan lällytykseksi, niin etenkin laumana klaineista löytyy kyllä reippaasti ääntä. Eikä se aina kuulosta niin kivalle.

Ettei menisi liian koiramaiseksi niin lisäsinpä minä tohon loppuun vielä kuvan Napsusta. Kisuli valitsi aika kovan unipaikan.

Tällaisista tunnelmista tänään kirjoitellaan. Palaillaan! - Laura

Morning!

Heräsin tänä aamuna tavallista sunnuntaiaamua aikaisemmin, sillä poikaystäväni oli lähdettävä kotiin valmistautumaan muutamiin rippijuhliin. Kävin viemässä hänet kotiin. Ja ai perhana sitä väsymystä! Olin haaveillut jatkavani unia vielä kun saavun kotiin, mutta kotona Teppo (meidän pystykorva) tapittikin minua nappisilmillään kuin vaatien leikkimään. Unihiekat katosi silmistä ja lähdin riehuttamaan koiraa ulos auringonpaisteeseen.

Olisitteko itse voineet sanoa "ei" tälle silmäparille?

Äiti olikin sopivasti kattanut aamukahvit ulos. Ihanata. Siinä me sitten juotiin kahvia, paistateltiin auringossa ja hainpa minä sitten kamerankin, että saatiin "mimmit biitsillä" kuva. Hiehotytöt kun niin nätisti asettautuivat rannalle pötköttelemään.  Ja kyllä me kuva sitten saatiinkin.

Lilla in action

 Istuimme siinä ulkona pitkän tovin. Ja bongasimme parin haukkoja. Ovatkohan ne tajunneet meidän kanat? Pitänee olla nyt vähän aikaa tarkkana. Jo vain pienten koirienkin vuoksi (vaikka nämä haukat taisivatkin olla meidän koirille ja kanoille ihan vaarattomia hiirihaukkoja.. koskaan ei kait kuitenkaan voi olla liian varovainen). Eipä noita näillä kulmilla usein näe. Siinä ne meidän koirat kuitenkin telmi eikä loppujen lopuksi niitä haukkoja tainnut edes kiinnostaa.

Haukoista viis, siinä se nyt on. Mimmit biitsillä. Voi että miten nää nauttiikaan siitä, että saa näin kuumina kesäpäivinä olla veden äärellä. Tuo "lampi" ei ole kovin suuri halkaisijaltaan, mutta onpa siinä käynyt yksi jos toinenkin jo uimassakin (ja siitä on kuvakin, joka on pakko joku päivä läntätä tänne teidän piristykseksi!). Onnellisia hiehoja on.

Tällaiset olivat meikäläisen aamukahvitunnelmat. On sitä vaan välillä niin kiva asua maalla. Nyt vielä sellainen juttu, että haluaisin vähän enemmän kehittää tätä blogia siihen "tyyli" suuntaan. Joka päivä tälläkin tytöllä on vaatteet päällä, mutta harvoin ketään joka ottaa kuvaa ja sen vuoksi se on vähän jäänyt. Toivottavasti nyt onnistun tässä kehitys jutussa, sillä olisi kiva suunnata blogia vähän enemmän siihen kategoriaan sopivaksi! Nyt on tainnut olla vähän eläinvoittoista. Toisaalta, sellaista se meikäläisen elämän on. Eläinvoittoista.

Nyt näyttää siltä, että bordercollie haluaa leikkiä. Sinne siis! - Laura

Herkuttelua

In Stile Mannila

En malta pysyä pois työpaikaltani. Tai maltan, mutta ne ruuat, uhh! Eilenkin käytiin iltapäivällä vähän maistamassa pitsaa ja jädeä ja piirasta.. oi nam. Käytiin ihan isommalla porukalla. Äiti, isä, veli, minä ja Juho. Oli oikein mukavaa. Aurinkokin paistoi oikein urakalla (ja minulla oli musta puolipitkähihainen, nappivalinta...).

Haluan vielä joskus kertoa paikasta enemmänkin. Siellä on todella kaunista, todella makoisia tuotteita ja oih, ne vaatteet! Puodissa on siis laadukasta italialaista naistenmuotia, laukkuineen ja huivineen. Taidan itse omistaa sieltä muutamat paidat, laukun, vyön ja käsikorun. Ja perheemme on myös maistellut läpi kaikki pastat ja useat eri levitteet, kastikkeet ja säilykkeet. Kaikki on aika namia.

 Pitsat on siellä aivan omaa luokkaansa. Juuri tänään valikoimaan ilmestynyt parsacremaa, mozzarellaa ja salamia sisältävä pitsakin kohosi meikäläisen top-listalle. Eilen juuri maistoin pitsaa, joka sisälsi parsakaalicremaa, mozzarellaa ja salamia. Ui nami. Hyvää oli myös jakamamme (kuvassakin näkyvä) Emännän pitsa, joka sisältää artisokkaa, mozzarellaa, herkkusieniä, kinkkua ja savujuustoa. Kyllä se vaan on niin, että pitsassa ja pitsassa on ero.

On siellä muutakin herkkua, kuin vain pitsaa. Eilen nautimme jäätelöä ja piirasta, joka vei kielen mennessään. Päivästä riippuen valikoima hieman vaihtelee, mutta kaikki tähän asti maistamani on ollut älyttömän hyvää (tämähän nyt menee ylistyslauluksi.. no mutta kun olen oikeasti sitä mieltä!). Tavallisesti olisin nauttinut piiraan kanssa myös kupin cappuccinoa, mutta eilen oli niin kauhean kuuma, että päätin juoda vain vettä. Lämmin juoma ei oikein uponnut!

Oli niin hyvää, ettei edes kuvaa kerennyt ottaa. Meni aika nopsakkaan, kun minä ja Juho tuo jaettiin! Ja jaoimme siis myös sen piiraan. Tai minähän sen taisin lähinnä syödä.

Kyllä jos Mikkelin suunnalla pyöritte ja espresson himo yllättää niin piipahtakaa ihmeessä. En ole ainut joka pitää paikkaa ihan huippuna!

Tälläista sitten tänään, nyt miettimään miten sitä perjantai-illan kuluttaisi! Viettäkäähän hyvä perjantai! -Laura

Mökkielämää

Vihdoinkin sain toteutettua yhden kesän pakollisista toimista. Nimittäin mökkeilyn. Nyt kolmen päivän sisään olen ollut kolmena iltana mökillä, aika hyvin, vai mitä?

Meidän mökki on melko suojaisassa paikassa. Ei naapureita, kun vasta sitten vastarannalla. Mökkimme on kallionrinteellä, mikä harmistutti etenkin silloin, kun jouduimme saunavedet vielä kantamaan ylös (kiitos sille, joka keksi pumpun.. Tai sille joka keksi laittaa sellaisen meidän mökille!). 

Ei siellä ole mitenkään sen kummemmin mitään laitettu. Uusi terassi siihen on vasta rakennettu, joka toi kyllä huomattavasti lisää tilaa ja lisäsi mökillä käymisen mukavuutta aivan älyttömästi. Kun on hyvä sää, siinä me lähinnä sitten ollaan. Jos huono, emme yleensä ole mökillä. Simple as that. Kukkapuskia tai muita ei ole istutettu tai mitään vastaavaa, mutta on siellä vaan niin pirun kaunista muutenkin. Luonto on nättiä ihan sellaisenaan.

Mona

Mökkielämän "ikäviä" puolia.

Pakko muuten mainita, että en saanut vieläkään itseäni uimaan. Varpaat kyllä kastelin. Ei taida ihan olla meikäläisen juttu tuo järvessä uiminen. Ainakaan vielä. Hyi, kylmää vettä.

Siellä se mustikkamonsteri menee.. Lilla

Noi meidän kleini tytöt on kyllä hauskoja. Lilla nyt etupäässä vetää pitkin puskia ja voitteko kuvitella - syö siellä itsekseen mustikoita! Ei sen koiran ahneudelle vaan näy loppua! Nythän nuo meidän nuoremmat tytötkin jo on vähän oppinut vanhemman matamin tavoille, katoaa mustikat lähimmistä puskista aika sutjakkaan.

Metsän tutkimisen jälkeen on hyvä nukahtaa

Kyllä nyt mietityttää miksei ole tullut aiemmin tänä kesänä käytyä rantasaunassa. Ihana paikka. Ihana olla vaan. Toissapäivänäkin unohdin puhelimen kotiin mennessämme mökille - vaan eipä haitannut!

Tällaisista maisemista tänään. Palaillaan pian! - Laura

Roadtrip

Tänään otettiin ja lähdettiin siskon ja äidin kanssa pienelle maakuntamatkailulle. Matkalla oli ihan tarkoitukset ja määränpäät, mutta siinä tuli ohessa myös nähtyä kaikkea kivaa. Vapaapäivän kunniaksi nappasimme Juvan ABC:ltä vähän välipalaa (=herkkuja), että jaksettiin istua autossa!

Kun kyläilyt oli tehty ja nähty (kyläilyn syystä kerron aivan varmasti vielä myöhemmin, jos vain kaikki sujuu mallikkaasti toiveiden mukaan!) niin suuntasimme mihinkäs muualle kuin syömään. Olimme jo joskus aikaisemmin miettineet, että pitäisi käydä koittamassa Siiskosella kyseisen paikan pitsoja (sitä niitten uunia kun oli mainostettu), mutta täytyy sanoa, että oli melkoinen pettymys. Pohja oli niin liukuhihnalta kuin olla ja voi (äitikin vertasi sitä pakastepitsapohjaan) ja täytteetkin juuri ja juuri basic- tasoa. Oli miten hieno uuni tahansa, niin kyllä raaka-aineisiinkin täytyisi panostaa. Kaiken kaikkiaan pitsa oli syötävää, mutta että ostaisinko uudestaan? En vain oikein usko. Voihan se olla, että olen vaan nyt tottunut vähän liian hyviin pitsoihin omassa työpaikassa - haha! 

Sen verran vielä paikasta mainitsen, että leipomukset on hyviä. Keksit ja leivät sun muut on kyllä aivan mainioita, mutta pitsanleipojina siellä ei niinkään olla kunnostauduttu. Eikä ehkä myöskään sisustajina. Oli kristallikruunua, tehdasmaisia putkia ja heinäseipäitä. Kyllähän se varmasti on hankalaa sisustaa noin suurta tilaa, mutta omaan silmään oli vähän sekalaista kalustusta.

Kun oltiinkin sitten jo matkalla kotia kohti, pysähdyimme Heikkilän yrttitilalla. Siellä oli kyllä myös jos jonkinnäköista ihanaa: maustetta, saippuaa, saunatippaa... Aivan lahjatavara unelmia, uniikkeja ja söpöjä ja varmasti hyödyllisiä tuotteita! Matkaan lähtikin vaikka mitä (tai lähinnä äidin matkaan), mutta vielä jäi hyllyyn kaikennäköisiä kivoja tuotteita. 

Tällainen maatalontyttö kun ei oikein eläimiä nää, niin tottakai olin heti ensimmäisenä rapsuttamassa paikan kisua. Suloinen tapaus. Paikasta löytyi myös aasi, ja tällä kertaa se olikin itsellenikin ihan suotavaa ottaa kuvia. Niitä minäkään en hirmuisen usein näe. Äitini tunsi jotenkin paikan pitäjän, jonka johdatuksella menimmekin katsomaan heidän aasiaan. 

Se on vain niin hirmuisen hauskaa, miten kaikkien muiden lemmikit osaa aina innostaa vaikka niitä löytyy omasta takaakin jo melkoinen lauma. Kai se on se, että omiin vaan omalla tavallaan "tottuu". Muitten lemmikeissä on vielä tallella se sellainen uutuuden viehätys!

Tämmöisistä tunnelmista tänään! Palaillaan pian - Laura 

Partying, radalle.com

Tarkoituksena oli viettää erittäin tylsä lauantai-ilta itsekseen kotona, mutta toisinpa kävi. Kun pyydettiin lähtemään mukaan radalle.comiin, en yhtään tiennyt mitä odottaa. Lähinnä oletin siellä olevan läjäpäin laitettuja autoja ja niiden driftailevan ympäriinsä yötämyöten. No, sitähän se ei ollut. Itse autotapahtumaan emme kerenneet, mutta sen sijaan löysimme tiemme festarialueelle. Ja siellä sitten olikin menoa ja meininkiä.

Pahoittelen törkeää käsimerkkiä. 

Asu tällä tytöllä oli aika casuelli (ja verrattuna niihin tyttöihin, ketä siellä liikkui, niin suorastaan nunnamainen). Jos olisin tiennyt, että tapahtuma oli tällainen festarityyppinen niin olisihan sitä voinut laittaa vaikka jonkun muun värisen paidan kuin mustan. Mutta näillä mentiin, eikä kyllä menoa haitannut! Ja hyvänen aika ei siellä mikään täysi kesäsääkään ollut, että en tiedä miten ne tapahtuman alushousu-bikini-shortsi-toppi tytöt pärjäs. Itellä oli just hyvä, ehkä iltaa myöten jopa vilposa asustus.

Ensimmäinen anniskelualueen kyseenalaiselta keikalta, miten mä sinne päädyin? Tokassa Güntherin soundcheck (kameran akku loppui just oikealle keikalle..) ja vikassa Movetron.

Esiintyjälista ei ollut kummoinen, mutta eihän sitä sen takia sinne mentykään. Tunnetuimpia esiintyjiä taisi olla Movetron ja Günther. Siellä esiintyi myös Mr. Lothar, mutta ennen kuin kyseisen esiintyjän suuri lavashow alkoi, lähdimme jo matkaamaan (thank god!) kotia kohti.

 Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli aika kiva. Tai meillä oli kiva porukka. Tai jotain, mutta kivaa oli kuitenkin. Ja hintakaan ei meikäläisen mielestä ollut mitenkään älyttömän suolainen, 30 euroa lähes koko illan kestäneestä hyvästä meiningistä. Itse kun en ole töiltä kerennyt paljoa tänä kesänä juhlia, niin jäi kyllä reissusta hyvä maku suuhun. Oli ihana päästä vähän tuulettumaan ulos. Tässä vähän tällainen sekava kuvapläjäys eiliseltä (ja noitten ei todellakaan ollut tarkoitus olla noin pieniä, saatika mustilla reunoilla... no ehkä nää kelepaa! )

Joku naattori otettiin kuvaan. Vissiin se oli melkein julkkis.

Illan fiilistelykuva, iloista porukkaa oli kyllä paljon. Ja sitten se ns. virallinen asukuva!

Joo no mut palaillaanhan taas! -Laura