Mitä löytyykään..

Meikäläisen puhelimen kuvagalleriasta?

Noh, lähiaikoina ei ole tullut kannettua kameraa mukana oikeastaan missään. Se on vaan pölyttynyt kaapin päällä odottaen edes yhden yhtä asukuvaa tai auringonlaskua. Ja saapahan pölyttyä vielä lisää, sillä inspiraatiota kuvaamiseen ei nyt oikein löydy. Reippaasti kuitenkin käytän tuon Samsung s3 minini lievästi surullista kameraa - aina kun on joku asia mitä ikuistaa. 

... Esimerkiksi meikäläisen pikkukoira. Toki ne muutkin lemmikit, Liisa vain sattuu hengailemaan AINA mun seurassa, kun ne muut huitelee muuallakin. Lapsonen kuitenkin on aivan mahdoton kuvata muulloin kun ollessaan hiukan uninen. Melekoinen aadeehoodee. Ja kuten sanotaan, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin on Liisallakin. Pienokaista kun kutsutaan nykyään pökäleeksi, lienee turha selittää mistä moinen lisänimi, pökeksi tai tsitsuksi, taipuen siis chihuahuasta.

Tsitsuista kukkaruukkuun. En yleensä tykkää syksystä, mutta tämä syksy on ollut ihan mukava. Aurinkoinen. Olen oikea säästävalittaja ja voisi jopa sanoa, että isolla ässällä. Aina on joko liian kylmä, kuuma, tunkkainen tai sateinen. Kuitenkin, kun sää sattuu kohdilleen niin osaan minä sitä kehaistakkin. Tänä syksynä onkin ollut melkoisen mahtavat ilmat kuten kuvasta näkyy.

Mikäs kuuluisikaan syksyyn niinkuin syksysijoitukset? Ja näitä ovat tottakai takki ja pipo! Ja niin moni muukin asian.. joihin ei juuri nyt kuitenkaan olisi varaa läheskään niin paljon kuin intoa! Tykkään hiirmuisesti tuosta meikäläisen kevyestä, sähkön(?)sinisestä untuva(?)takista, no takki mikä takki. Toisaalta en voinut vastustaa tuommoista tenuhtavaa Gt:n töröpipoa. Tänä syksynä on vain jotenkin kiva olla hieman rennommissa vaatteissa eli näyttää ojasta repäistyltä niin koulussa, kotona kuin kaupungillakin. Ei vaan jaksa ottaa niin vakavasti.

Pukeutumisesta hiusongelmiin. Kuvissa näyttää siedettävälle puolipitkälle blondille, mutta todellisuus on sitten vähän karumpi. Mikä siinä oikein on kun ei jalat vie kampaajalle varaamaan aikaa - tai sitten vaikka vaan sormet näpyttele nätisti sitä numeroa puhelimeen? Laiskuus kai. Tai sitten jotenkin koitan alitajuntaisesti "säästää" mun tukkaa.. Kampaajat kun tahtoo aina viedä siitä kauhian paljon, varmaan kyllä ihan syystäkin. 

Vähän tällaista sekalaista kuvasatoa. Sitä kun sattuu kännykkä olemaan aivan täynnä. Tältä näyttää siis mun puhelimen kuvagalleriassa. Osa kuvista löytyy myös instagramista, nimimerkillä llalaura.

Palaillaan! -Laura

Huomenta

Sunnuntaiaamut on parhaita. Silloin sitä vaan löhöilee, rentoutuu ja juo kahvia pitkään. Ei tarvitse olla juoksemassa mihinkään, hoitamassa mitään asioita. Näistä etenkin pidän sunnuntaissa:

• Sunnuntaisin kaupat eivät ole auki, ainakaan heti aamusta. Ei siis voi lähteä kaupungille täydellinen tekosyy olla tekemättä mitään
• Sunnuntai päivisin televisio on täynnä hömppää, komedioita ja kaikkea ihanan turhaa ohjelmaa
• Perjantai ja lauantai menevät kuin sumussa, koska aina on jotain tekemistä, suunnittelua ja laittautumista näiden vuoksi. Sunnuntai menee ihanan rauhassa.
• Voin olla rennoissa kotivaatteissa koko päivän, ahh. 
• On aikaa tehdä mitä vain haluan. Lenkkeillä Monan kanssa, postailla, tehdä söpön juustolautasen ja ottaa lasillisen Pepsi-Maxia ja katsoa elokuvaa. Tai vaikka käydä salilla, sillä hankin juuri elämäni ensimmäisen kuntosalikortin! 

Tämä aamu tosin on ollut vähän hektisempi, mutta vain hiukan. Pojat päätti lähteä meidän kotilammelle katsomaan sorsia, ja kyllähän sieltä saalista tuli. Tämä onkin todella hyvä, sillä meillä on juuri kotona kasvamassa tuleva noutaja, jonka pitäisi jo välillä kannella sorsaa ympäriinsä tottuakseen tähän. Kengät, sukat, vaatteet ja oikeastaan mitkä tahansa mitkä irtoaa ja on kevyitä kantaa ovatkin olleet pennun saapumisesta asti vaaravyöhykkeellä. Onneksi se kuitenkin vain kantelee tavaroita, ei järsi. 

Nyt me rentoudutaan Lissun kanssa sunnuntaiaamu tyyliin. Siis sen chihuahuan. Se on oikea kainalokoira, mielellään laiskottelee meikäläisen kanssa sohvalla. Tämä biisi on soinut nyt tässä repeatilla, ihanaa musiikkia mielestäni. Tässä se nyt linkkinä teillekin, enjoy! 

Vähän kuvatonta postausta välillä, palaillaan! -Laura

Syksyn haasteet selätetty

... Tai ainakin ne pahimmat niistä, nimittäin ylioppilaskirjoitukset part syksy. Nyt sitten vaan odottamaan YTL:n tarkistamia tuloksia ja homma tältä erää paketissa. Stressiähän nää aiheutti melkosen paljo, joten pieni loma arjen keskellä oli jo paikallaan.

Kuva huoneen ikkunasta

Kuva korkeimmasta kerroksesta

Viime viikonloppuna kerättiin poikakaverin kanssa kimpsut ja kampsut kasaan, joita otin ylipakkaajana tottakai aivan liikaa mukaan, ja otettiin suunnaksi Vantaa. Kylpyläloman tarkoituksena oli viettää ihan vain rento viikonloppu kahdestaan - ja se me kanssa saatiin. Oikeastaan me vain löhöiltiin, rentouduttiin, syötiin ja nukuttiin hyvin koko viikonloppu. Ihanaa, pitäisi varmaan käydä useammin.

Jotain pientä loman kunniaksi

Tykkäsin hotellista ja kylpyläpuolikin oli ihan ok - ehkä se vaikutti, että meikäläiset alle 20 vuotiaina ei päästy vähän varttuneemmille tarkoitetulle kylpyläosastolle vaan polskuttelimme keski-iältään 5 vuotiaiden seurassa. Lauantai, keskipäivä ja kylpylä = aika paljon pikkuväkeä. No, ei kuitenkaan annettu asian vaivata liikaa. Kyllä siellä poreammeessa istui vaikka ympärillä kävikin kova hulina.

Taustalla se toinen lomailija, ja ei muuten ollut kummoinen siideri

Mieluinen juttu Fit:issä, kannattaa tsekata!

Aamupala oli mielestäni hyvä, oli jos jonkinnäköistä herkkua. Plussaa oli myös se, että olemme molemmat aamuvirkkuja niin selvittiin aamupalaruuhkilta. Oikeastaan olimme molempina aamuina jo seitsemän jälkeen hereillä, mutta toisaalta kävimmekin melko ajoissa nukkumaan. Tarkoitushan oli ladata akkuja - ei kuluttaa niitä. Ihana viikonloppu kyllä oli, ei tullut kameraakaan kaivettua laukusta turhan usein.. Ehkä joskus on vaan hyvä ottaa vähän aikaa rentoutumiseen ja jättää muut hössötykset hetkeksi sivuun. Suosittelen kyllä lämpimästi, niin hotellia, kuin koko ideaa ottaa sitä aikaa ihan vain rentoutumiseen. Kyllä sitä taas jaksaa.

Tälläista tällä kertaa, palaillaan aivan pian uusien juttujen parissa! -Laura

koirapäivä

Eilen oli koirapäivä, monellakin eri tapaa. Voi että, miten tykkäänkään koirapäivistä. Aamulla oman klainin kanssa laatuaikaa lue: laatuaikaa minulle, kauhuaikaa Monalle,ja sitten illasta chihun kanssa. Nyt kun on ollut taas blogitaukoa, niin voinkin kertoa, että Liisan kanssa menee vieläkin hyvin. Aika mahtava pakkaus.

Mona, Napoleon

Kerroinhan teille, miten olimme ilmoittaneet klaini tytöt näyttelyihin? Yksi näistä näyttelyistä oli juuri eilen Mäntyharjulla. Kuitenkin molemmat näyttelyyn ilmoitetuista tytöistä olivat juuri muutamia päiviä ennen päättäneet vaihtaa karvansa. Voi miten kiva. Elliä ei edes kehdattu viedä - se oli niin karmean näköinen. Mona nyt oli vielä ihan siedettävässä kunnossa, joten se löysikin tiensä elämänsä ensimmäisiin näyttelyihin.

Liisa, Mona

Kuvia näyttelyistä minulla ei ikävä kyllä ole, hajamielinen kun olen. Ei se oikeastaan haittaa, tuossa kunnossa Monassa olisikaan ollut mitään kuvattavaa otetaan ne kuvalliset muistot sitten jostain muualta, ja mielellään pörröisemmässä kunnossa. Tämähän oli meikäläisenkin ensimmäinen näyttelykokemus pitkään aikaan. Moneen vuoteen ole tullut edes käytyä, mutta kyllä se vain on ihan pirun mukavaa seurailla eri koiria, koiranomistajia ja muutenkin paikan menoa. Siinä on sitä jotain!

Mona, Teppo

Monalla meni ihan hyvin, kun alkukankeuden jälkeen päästiin käyntiin. Kyllähän tuolla tytöllä on vähän tapana tiristä, suomennoksena murista, ensinäkemältä koirakamuille. Hyökkäyshän on paras puolustus? Oli se kuitenkin mukava nähdä miten tyttö silminnähden rentoutui loppua kohden, ja jopa käyttäytyi kehässä oikein hyvin. Niin hyvin, kuin ensikertalaiselta voi olettaa. Meikäläinen tais siinä suhteessa olla se mokailija, en tiennyt yhtään mitä tehdä! No, pikkuvikoja. 

Mona, Napoleon, Liisa

Suurta näyttelymenestystä ei Monan kanssa koettu, mutta kokemuksena sitäkin enemmän. Kokemusta saikin niin koira, kuin omistajakin. Täytyy kyllä kehaista, että reipas tyttö oli mukana. Siellä se mennä tepotteli meidän mukana vaikka ihan ihka ensimmäinen kerta oli. Eikä jossain vaiheessa enää edes välittänyt muista koirista, hyvä Mona!

Martta, Liisa

Illalla sitten lähdimme uudelle laavulle, ja olihan se lapsoset otettava mukaan! Käytiin pienellä metsäretkellä ja ei se Liisa kyllä helposti kakkoseks jää siellä kulkemiselle. Mitä nyt vähän suuret kannot häiritsee temuamista, mutta niistä selvittiin pienellä avustuksella ja aivotyöllä oikein näki miten pienen aivot raksutti, kuinka tästä päästään yli, ali tai ympäri. Kyllä sitä sitten nukuttikin, kun päivän liikuntaretki oli tehty. Sen jälkeen oli hyvä lötkötellä sylissä nuotion valossa.

Kuvat eivät ole laadultaan huippuja ja ovat melko pitkältäkin aikaväliltä. Osa kuvista löytyy jo Instagramista nimimerkin alta llalaura.

Tällaisista koiramaisista tunnelmista kirjoittelen tänään- palaillaan taas! - Laura

Liisa ihmemaassa

Se pieni, söpö "jutska" josta puhuin muutama postaus aikaisemmin on mikäs muukaan kuin pieni, söpö koiruli! Chihuahua jos tarkkoja ollaan, ja jos oikeinoikein tarkkoja ollaan, niin chihu nimeltä Liisa.

Liisa, neljä kuukautta vanha, on perso ruualle, vaikka masuun ei paljoa mahdukkaan. Pikkuinen on heti alusta asti ollut hyvin sisäsiisti - muutamia vahinkoja lukuunottamatta. Täytyy myöntää, että hirvitti chihun ottamisessa paitsi pieni koko niin tuo sisäsiisteys. Enää en koe kumpaakaan minkäännäköisenä ongelmana, joko netti on täynnä turhaa pelottelua, tai meikäläisellä sattui käymään harvinaisen hyvä tuuri.

Liisahan vähän oli sellainen ressukka. Chihua katsoessamme Liisan vieressä seisoi priimakaverit, aivan yhtä kultaiset poitsut ja ihan nättinä. En tiedä, mikä Liisassa oikein vetosi. Varmaan sen ylienerginen luonne ja toisaalta se ressukkuus. Toisella kun on yksi varvas vähän lyhyempi kuin muut, ja hännässä pieni mutka. Suloinen se silti on, oikea aarre. Ja oikean valinnan teinkin. Oikea chihu tuli valittua.

Todella monet ovat kehuneet Lissun rohkeutta. Ja rohkea se onkin, vaikka rodunomaisesti melkoinen tärisijä. Uskon ja tiedän, että tytsyn kanssa tullaan vielä monet kerrat kohtaamaan näitä "räksytiräksyti"-tilanteita, mutta minkäs teet. Voisi olla oppimatta haukkumaan, kun kuitenkin parin vuoden sisään, siis jos elämä heittelee niin kuin on tarkoitus, olisi määrä muuttaa johonkin suuntaan. Pois kotoa. Hui.

Hyvin huomaa ensimmäisen chihun omistavana henkilönä miten ne todellakin on jalostettu seurakoiriksi. Tai sohvakoiriksi. Tuokaan ei paljoa tarvitse ollakseen tyytyväinen: aamuin illoin ruokaa ja useampi kerta päivässä pieni pissakävely ulkona. Niin, ja tottakai seuraa seuraa ja seuraa. Mutta sekin riittää, että pieni Liisa pääsee nukkumaan kainaloon ja pientä, siis hyvin pientä verrattuna mihinkään muuhun tutustumaani rotuun, leikkiä. Sen verran täytyy vielä mainita, että olen ihan myyty. Kyseinen pentu on aivan mahtava tapaus!

Ja toinen söpö jutska, vaan ei niinkään pieni, vaikka kaveriaan nuorempi onkin, on hyvin kultainen Kultainennoutaja Martta joka onkin sitten siskoni koira. Hauska parivaljakko, täytyy myöntää. Tästä en niinkään osaa vielä sanoa mitään. Suloinenhan se on kuin mikä. Eri tavalla suloinen kuin Liisa. Sellaisella enemmän koiranpentumaisella tavalla suloinen. Löllykkä.

Tälläisistä ylitsepääsemättömän suloisista maisemista toivotan heipat ja heipäheit! Postaillaan kun keretään! Tämä tyttö nyt nimittäin keskittyy enemmän yo-kirjoituksiin kuin nettikirjoituksiin, niin, ja tottakai tuohon pentuun! - Laura

Homemade burgers

Viime lauantaina kun koti-ilta taas häämötti, mietin, miksen samantien järkkäisi meille poikakaverin kanssa jotain helppoa ja hyvää purtavaa. Mietittiin pitsaa, tortillaa tai salaattia, mutta kaikki tuntui niin tavalliselta. Sitten mulla välähti (oikeastaan vasta kaupassa ollessamme), että voisihan sitä tehdä vaikka hampurilaisia. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kavereitten kanssa oltiin tehty joskus ihan älyttömän hyviä purilaisia, joita koitinkin tässä kopioida. Sämpylää, jauhelihaa, ranskalainen sipulikeittopussi, ananasta, cheddaria, hampurilaiskastiketta ja salaattia oli listalla. Ja sitten vaan tuumasta toimeen. Oli vaikea sanoa paljonko jauhelihaa laitoin, sillä meillä on sitä jonkin verran omasta takaa niin, ettei tarvinnut kaupasta ostaa. Ja sitten kokonainen sipulikeittopussin sen sekaan. Täytyy sanoa, että tuli liian suolaista (liian vähän lihaa tai liikaa sitä sipulihärpäkkää, muistan siis ensikerralla).

 Jauheliha määrästä sain neljä sopivan kokoista pihviä paistettua. Paistoin ensin ne pannulla, ja kasasin sitten koko purilaisen uuninpellille. Sämpylä, pihvi, ananas ja cheddar. Ja sitten vain uuniin. Tarkoituksena olikin, että purilas käy uunissa ja kasataan sitten pöydässä. Oi nam, se oli herkkua.

Pitihän sitä vähän muutakin naposteltavaa olla. Ruissipsit + Felixin kurkkusalaatti on yhtäsuuri kuin uhh. Täysin kokeilemisen arvoinen yhdistelmä. Itse olen ihastunut noihin valkosipulin makuisiin vaikka varmasti tavallisetkin toimivat. Noita valkosipulilla maustettuja voi syödä kyllä ihan loputtomasti. Ilman sitä kurkkusalaattiakin.

Pitihän sitä lauantai-illan kunniaksi olla pienet siideritkin. Tai siideri minulle ja Corona kullalle (en yleensä itse ole oluen ystävä, mutta sitruunan/limen kanssa Corona ja Sol maistuu oikeasti aika hyvälle). Siidereistä tällähetkellä ehdoton lemppari on Somersby. Niin omena, kuin päärynäkin. Kuvassa näkyvä Golden Cap sen sijaan viettelee edelleen aikaa tuolla jääkaapissa, sillä olin sitä jo aikaisemmin maistanut tykästymättä. Ehkä se sieltä vielä paikkansa löytää.

Tällaisia tunnelmia lauantailta. Nyt onkin jo maanantai ja kunnon opiskeluputki pitää pistää päälle, palaillaan! -Laura

Kun oli vielä kesä

Koulun jälkeen nukuin tänään muutaman tunnin päikkärit, enkä ole sen jälkeen saanut mitään aikaiseksi. Unettaa vaan. Ei auta ajatus, että huomenna töitä. No, kuitenkin jälleen arkistojen kätköistä kaiveltuja aarteita. Näistä nyt ei ole montaakaan viikkoa - ovat vain unohtuneet. Eläimellistä menoa jälleen.

Tänä iltana on ollut hyvä sää. Aamulla vielä tuntui aivan syksyiseltä, joten valitsin vaatteet lämpimiä neuleita myöten. Iltapäivällä sitten oikein yllätti miten aurinko lämmitti, etenkin mustissa ja lämpimissä vaatteissa. Paistaa tuolla edelleen, varmaan pitäisi olla nauttimassa viimeisistä säteistä ennen kylmää talvea. Toivotaan kuitenkin, etteivät nämä ihan vielä viimeisiä säteitä ole. Toivotaan, että pian paistaa taas pian.

Tässä kuitenkin vielä ihan kesäisiä kuvia (oikein karmii, miten se kesä vaan vierähti). Kuvia ottaessa olimme taas ulkona kahvilla, ja kuten aina, lemmikit pyörivät jaloissa.

Kissa Wilma ei oikein kehdannut tulla luo koirien pyöriessä kokoajan tuolien ja pöytien alla, mutta kyllä se nautti seurata touhua.

Näiden aivan lempparilelu

Palaillaan pian ajankohtaisemmista aiheista. Hyvää viikonloppua! - Laura 

Kiirettä pitää

Kuinkahan kauan siitä on, että olen oikeasti edes kerennyt miettiä uutta postausta. Noh, anyway ei täältä mitään tärkeää tälläkään kertaa irtoa. Nyt tosiaan syksyn kirjoitukset muovautuivat meikäläisenkin mielessä todellisuudeksi, mikä aiheuttaa pieniä paineita. Työt, koulun alku, pikkuriikkinen ja söpö jutsku josta kerron heti kun saan räpsittyä kuvia ja sitten nämä kirjoitukset ovat pitäneet tämän tytön ihan tarpeeksi kiireisenä. Kyllä tässä lähipäivinä tulee aivan varmasti tästä söpöstä jutusta (tai ei se nyt mikään juttu ole...) kerrottua vähän lisää, mutta koska melkein ärsyttää, että blogi on ollut huomiottani jo näinkin kauan niin ajattelin tulla kirjoittelemaan vähän turhaa liibalaabaa.

Säät vaihteli kylmästä lämpimään

... Kaivelin vähän arkistojen kätköistä kuvasatoa Visbystä. Tai kuvasatoa meikäläisestä Visbyyssä. Tai miten vain. Kolmen viikon aikana tuli otettua ainakin miljoona ja yksi kuvaa. Kuitenkin esiinnyn niissä vain murto-osassa, joten valinnanvaraa ei ollut paljon eikä kauniilta ilmeiltä voitu säästyä. Mutta hei, muistoja!

Kaksi eri rantaa samalla reissulla. 

En ole tehnyt missään vaiheessa kokonaisvaltaista Visby-postausta, mutta eipä minulla kai siitä mitään erikoisempaa sanottavaa olisikaan. Itse tykästyin paikkaan ja varma voi olla, että palaan sinne vielä. Ehkä ensi kesänä tai ehkä sitä seuraavana - pahimmassa tapauksessa vasta monien vuosien päästä.

 Matkan aikana nähtiin Sommarland, Pohjois-Gotlanti, Etelä-Gotlanti ja Visby itse tutkittiin nurkasta nurkkaan. Kolme viikkoa niin pienessä kaupungissa kuitenkin on aika pitkä aika, joten nyt voisin samantien hypätä sinne matkaoppaaksi. Tai ehkä nyt en kuitenkaan.

 Säät suosi- yleensä. Aika paljon sai käyttää myös tuulitakkia, minkä onneksi (ja oikeasti onneksi, ilman olisi mennyt matkasta aika iso osa pilalle) jaksoin raahata mukana. Pukeutuminen muuten toisti melkoisen samaa kaavaa, eihän sinne kuitenkaan tullut otettua mukaan kuin rajallinen määrä vaatteita. Ainakin nuo ylemmissä kuvissa näkyvät leopardihousut pääsivät kunnon käyttöön.

Paikallisessa puistossa, jossa oli ihan mielettömän nättiä

Tällaista sitten tältä erää, palaillaan pian vähän uudemmista asioista! -Laura

Sihti hukassa

...Nimittäin tuolla mun poikaystävällä. Sehän se nappasi eilen muutamat kuvat siitä mitä tällä tytöllä oli päällä ja kuvat puhukoon puolestaan. Kuitenkin propsit jo ihan vain yrityksestä/suostumuksesta. Tuo kun ei niin mielellään tartu kameraan! Kyllä minä siitä vielä hyvän kuvaajan koulutan..

Ja alkoihan se sitten jossain välissä sujuakin. Tosiaan eilen hutaisin niskaan oikeastaan ensimmäiset vaatteet mitä käteeni tarttui. Enhän mihinkään ollut varsinaisesti menossa. Kävimme poikkiksen kanssa kaupungilla katsomassa olisiko jossain jotakin meininkiä. Ei ollut. Loppujen lopuksi päädyimme McDonaldsin drive in:ille, jossa kävimme jo toisena perjantaina peräkkäin. Toivottavasti siitä ei ole tulossa tapa. Vaikka onhan se mukavaa. Ja saimme jo toisen sellaisen Coca-cola lasin. Ihan jees. 

 Olen täysin rakastunut tuohon valkeaan bleiseriin. Sekin on tuolta Ruotsin puolelta. Ihanasti raikastaa asua, oli sitten päällä mitä tahansa. Vaihtelua siihen tavalliseen ja ankeaan mustaan. Hiuksille en tehnyt kertakaikkiaan yhtään mitään. Avasin ponnarilta. Mutta taas: en jaksanut välittää. Jossain vaiheessa iltaa se myös taisi sinne ponnarille sujahtaa uudelleen. Se kun on niin helppoa.

Tällaisiin sumeisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Tänään olen töissä pidennettyä päivää, joten nyt vain valmistautumaan! - Laura