koirapäivä

Eilen oli koirapäivä, monellakin eri tapaa. Voi että, miten tykkäänkään koirapäivistä. Aamulla oman klainin kanssa laatuaikaa lue: laatuaikaa minulle, kauhuaikaa Monalle,ja sitten illasta chihun kanssa. Nyt kun on ollut taas blogitaukoa, niin voinkin kertoa, että Liisan kanssa menee vieläkin hyvin. Aika mahtava pakkaus.

Mona, Napoleon

Kerroinhan teille, miten olimme ilmoittaneet klaini tytöt näyttelyihin? Yksi näistä näyttelyistä oli juuri eilen Mäntyharjulla. Kuitenkin molemmat näyttelyyn ilmoitetuista tytöistä olivat juuri muutamia päiviä ennen päättäneet vaihtaa karvansa. Voi miten kiva. Elliä ei edes kehdattu viedä - se oli niin karmean näköinen. Mona nyt oli vielä ihan siedettävässä kunnossa, joten se löysikin tiensä elämänsä ensimmäisiin näyttelyihin.

Liisa, Mona

Kuvia näyttelyistä minulla ei ikävä kyllä ole, hajamielinen kun olen. Ei se oikeastaan haittaa, tuossa kunnossa Monassa olisikaan ollut mitään kuvattavaa otetaan ne kuvalliset muistot sitten jostain muualta, ja mielellään pörröisemmässä kunnossa. Tämähän oli meikäläisenkin ensimmäinen näyttelykokemus pitkään aikaan. Moneen vuoteen ole tullut edes käytyä, mutta kyllä se vain on ihan pirun mukavaa seurailla eri koiria, koiranomistajia ja muutenkin paikan menoa. Siinä on sitä jotain!

Mona, Teppo

Monalla meni ihan hyvin, kun alkukankeuden jälkeen päästiin käyntiin. Kyllähän tuolla tytöllä on vähän tapana tiristä, suomennoksena murista, ensinäkemältä koirakamuille. Hyökkäyshän on paras puolustus? Oli se kuitenkin mukava nähdä miten tyttö silminnähden rentoutui loppua kohden, ja jopa käyttäytyi kehässä oikein hyvin. Niin hyvin, kuin ensikertalaiselta voi olettaa. Meikäläinen tais siinä suhteessa olla se mokailija, en tiennyt yhtään mitä tehdä! No, pikkuvikoja. 

Mona, Napoleon, Liisa

Suurta näyttelymenestystä ei Monan kanssa koettu, mutta kokemuksena sitäkin enemmän. Kokemusta saikin niin koira, kuin omistajakin. Täytyy kyllä kehaista, että reipas tyttö oli mukana. Siellä se mennä tepotteli meidän mukana vaikka ihan ihka ensimmäinen kerta oli. Eikä jossain vaiheessa enää edes välittänyt muista koirista, hyvä Mona!

Martta, Liisa

Illalla sitten lähdimme uudelle laavulle, ja olihan se lapsoset otettava mukaan! Käytiin pienellä metsäretkellä ja ei se Liisa kyllä helposti kakkoseks jää siellä kulkemiselle. Mitä nyt vähän suuret kannot häiritsee temuamista, mutta niistä selvittiin pienellä avustuksella ja aivotyöllä oikein näki miten pienen aivot raksutti, kuinka tästä päästään yli, ali tai ympäri. Kyllä sitä sitten nukuttikin, kun päivän liikuntaretki oli tehty. Sen jälkeen oli hyvä lötkötellä sylissä nuotion valossa.

Kuvat eivät ole laadultaan huippuja ja ovat melko pitkältäkin aikaväliltä. Osa kuvista löytyy jo Instagramista nimimerkin alta llalaura.

Tällaisista koiramaisista tunnelmista kirjoittelen tänään- palaillaan taas! - Laura