Roadtrip

Tänään otettiin ja lähdettiin siskon ja äidin kanssa pienelle maakuntamatkailulle. Matkalla oli ihan tarkoitukset ja määränpäät, mutta siinä tuli ohessa myös nähtyä kaikkea kivaa. Vapaapäivän kunniaksi nappasimme Juvan ABC:ltä vähän välipalaa (=herkkuja), että jaksettiin istua autossa!

Kun kyläilyt oli tehty ja nähty (kyläilyn syystä kerron aivan varmasti vielä myöhemmin, jos vain kaikki sujuu mallikkaasti toiveiden mukaan!) niin suuntasimme mihinkäs muualle kuin syömään. Olimme jo joskus aikaisemmin miettineet, että pitäisi käydä koittamassa Siiskosella kyseisen paikan pitsoja (sitä niitten uunia kun oli mainostettu), mutta täytyy sanoa, että oli melkoinen pettymys. Pohja oli niin liukuhihnalta kuin olla ja voi (äitikin vertasi sitä pakastepitsapohjaan) ja täytteetkin juuri ja juuri basic- tasoa. Oli miten hieno uuni tahansa, niin kyllä raaka-aineisiinkin täytyisi panostaa. Kaiken kaikkiaan pitsa oli syötävää, mutta että ostaisinko uudestaan? En vain oikein usko. Voihan se olla, että olen vaan nyt tottunut vähän liian hyviin pitsoihin omassa työpaikassa - haha! 

Sen verran vielä paikasta mainitsen, että leipomukset on hyviä. Keksit ja leivät sun muut on kyllä aivan mainioita, mutta pitsanleipojina siellä ei niinkään olla kunnostauduttu. Eikä ehkä myöskään sisustajina. Oli kristallikruunua, tehdasmaisia putkia ja heinäseipäitä. Kyllähän se varmasti on hankalaa sisustaa noin suurta tilaa, mutta omaan silmään oli vähän sekalaista kalustusta.

Kun oltiinkin sitten jo matkalla kotia kohti, pysähdyimme Heikkilän yrttitilalla. Siellä oli kyllä myös jos jonkinnäköista ihanaa: maustetta, saippuaa, saunatippaa... Aivan lahjatavara unelmia, uniikkeja ja söpöjä ja varmasti hyödyllisiä tuotteita! Matkaan lähtikin vaikka mitä (tai lähinnä äidin matkaan), mutta vielä jäi hyllyyn kaikennäköisiä kivoja tuotteita. 

Tällainen maatalontyttö kun ei oikein eläimiä nää, niin tottakai olin heti ensimmäisenä rapsuttamassa paikan kisua. Suloinen tapaus. Paikasta löytyi myös aasi, ja tällä kertaa se olikin itsellenikin ihan suotavaa ottaa kuvia. Niitä minäkään en hirmuisen usein näe. Äitini tunsi jotenkin paikan pitäjän, jonka johdatuksella menimmekin katsomaan heidän aasiaan. 

Se on vain niin hirmuisen hauskaa, miten kaikkien muiden lemmikit osaa aina innostaa vaikka niitä löytyy omasta takaakin jo melkoinen lauma. Kai se on se, että omiin vaan omalla tavallaan "tottuu". Muitten lemmikeissä on vielä tallella se sellainen uutuuden viehätys!

Tämmöisistä tunnelmista tänään! Palaillaan pian - Laura